Kapteeni Ara ja pitkän matkan uintireissu

Aralla, ja toki meillä muillakin, oli aivan mahtava viikonloppu! Perjantaina menimme mökille ja sunnuntaiaamuna paikalle saapuivat mummoni, kummini ja Alma-neiti, josta Ara oli jälleen riemuissaan. Almalla meinasi välillä mennä hermot, mutta jaksoi hän leikkiäkin nuoremman kanssa. Välillä piti tytön kuitenkin käydä autossa hengähtämässä. Ara kiittää suloisesta kettu-lelusta sekä herkuista, jotka sai tuliaisina!
Sunnuntaina tapahtui kaikenlaista; ensinnäkin Ara pääsi ensimmäistä kertaa veneeseen! Rohkeasti poika meni pienen houkuttelun jälkeen itse veneeseen ja varmajalkaisesti hän siellä kiersi venettä ja katseli ympäriinsä. Tämän jälkeen veneestä laiturille ja taas toisin päin siirryttiin sulavin, joskus uhkarohkean suurinkin loikin. Veneilyn jälkeen siirryttiin uimiseen. Ara on aikaisemmin mennyt laiturin päästä kahdesti uimaan, mutta silti se vaati aika pitkääkin houkuttelemista. Lopulta vähäisen itkeskelyn jälkeen herra joutui puolittain vahingossa veden varaan ja kylpyankka tuli pelastettua. Sitten se olikin menoa! Ara loikkasi vielä kolmesti laiturin nokasta ammattimaisen uimahyppääjän ottein hetkeäkään epäröimättä. Sellaisesta loikasta kun saisi vielä kuvan joskus!
Neljän miniuinnin jälkeen oli luvassa vielä yksi soutureissu ajatuksena, että Ara kuivuisi siinä auringossa ja kevyessä viimassa. Mutta vielä mitä! Herra päätti, että nyt oltiin liian kaukana laiturista, jätti aluksen ja ryhtyi pitkän matkan uimariksi. Sieltä Ara porskutti kovalla vauhdilla hymy naamalla laiturille, kun tukijoukot soutivat muutaman metrin päässä. Mutta ei uimamaisteri apuja tarvinnut, vaan kevyesti ui laiturille asti ja juoksi siihen perään rannalla hepulit, keräten märkään turkkiinsa "pari" roskaa.

Ara näkee ensimmäistä kertaa sorsia! Onneksi tämä tapahtui ennen kuin herra pääsi uimisen makuun...