Hyvää Joulua!

Iloinen Ara-tonttu ja koko muu lauma toivottavat hyvää joulua kaikille! ♥

Oikeastihan herra oli tonttuilusta tätä mieltä, tosin herkut olivat plussaa!

Joulukuun ensimmäinen aurinkoinen päivä

Rehellisesti sanottuna en tiedä oliko tiistai joulukuun ensimmäinen aurinkoinen päivä, mutta siltä se ainakin tuntui! Siitä syystä päädyin ottamaan kameran mukaan, kun lähdimme Aran kanssa metsään lenkille. Onneksi saimme myös eilen ja tänään nautiskella aurinkoisista metsälenkeistä! Tänään emme menneet lähimetsään kuten edellisinä päivinä, vaan hieman kauempana olevaan, jossa on tasaisempi maasto. Ara tuntui nauttivan tästä, sillä herra veti omaa ralliaan ympäri metsää! Kavereitakin tuli vastaan ja Ara pääsi vähän leikkimään. :) Kuvat ovat kuitenkin tiistailta.

ARA 1 VUOTTA!

Ara juhli tänään 1-vuotissyntymäpäiväänsä! Tarjolla oli kakkua niin herralle itselleen kuin meille muillekin. Säätiedotuksia silmällä pitäen viralliset 1v.-potretit otettiin jo eilen Aurinkomäellä. Näitä iloisia ja vauhdikkaita löytyy tästä alusta ja lopusta löytyy kuvat kakuista sekä synttärisankarin herkkuhetkestä.

Onnittelut kaikille Aran siskoille ja veljille eli Apaschin F-pentueelle!

Lauman kakku...

...ja sankarin oma kakku

Loppusuoralla

Peltorallia osa 2 sekä metsän hirveys

Koska kelien on luvattu muuttuvan, päätin hyödyntää päivän aurinkoisuuden ja lähteä taas samalle lenkille kuin torstaina, jotta saisin kunnolla kuvattua Aran peltorallia. Mukavia kuviahan siinä syntyi ja mikä tärkeintä, Aralla oli hauskaa! ♥
Metsään jatkettuamme tapahtuikin jotakin ennen kokematonta - kohtasimme hirven! Ara huomasi sen ensimmäisenä ja jämähti paikalleen, minä huomasin seuraavana ja nappasin Araa pannasta kiinni kaiken varalta ja äitini napsautti Flexin kiinni. Sitten vasta jatkettiin matkaa. Ara ei huomioinut hirveä enää millään tavalla, mutta hirvi sen sijaan tuijotti meitä sen koko pitkän matkan, jonka näköyhteys säilyi.

Ei yhtään tärähtänyt ilme... Se on sitä vauhdin hurmaa!

Siellä se tuijottaa!

Peltorallia ja mutakylpyjä

Ensimmäiseksi pyydän anteeksi hirmupitkäksi venynyttä päivityskatkoa! Toivottavasti välit eivät enää pääse venymään ainakaan näin pitkiksi. Mutta asiaan. Tänään kävin Aran kanssa oikein mukavalla ja pitkällä lenkillä hyvin kesäisessä säässä. Aluksi menimme muutaman kilometrin tienviertä, minkä jälkeen pääsimme pellolle ja Ara vapauteen. Jätkä otti aikaimoiset spurtit, kuten videoilta näkyy! Sain myös naurun aihetta, välillä Ara hyppäsi valtavilla loikilla peltojen välissä olleen ojan yli ja välillä... HUMPS! Sinne putosi ja katosi kokonaan näkyvistä rehevän kasvillisuuden vuoksi!
Peltospurttailun jälkeen päädyimme metsään, jossa Aran vapaana juokseminen jatkui. Kaveri havaitsi jotain, mitä piti lähteä jahtaamaan ja katosi ehkä minuutiksi näkyvistä... Onneksi kuitenkin palasi ennen kuin kerkesin alkaa tosissani hätäilemään! Aran mielestä koko lenkin kruunasi varmaankin mutakylpy, jonka seurauksena puolet koirasta muuttui mustaksi ja kylppärissä vietettiin todennäköisesti vähintään parisen kymmentä minuuttia.

Älä Ara niele niitä tikkuja...

Vesipedon painajainen

Niinhän siinä kävi, että usean uinnin täyteisen päivän jälkeen mökillä Aralla puhkesi hotspot kummassakin poskessa sekä lisäksi hiivatulehdus korvassa. Onneksi jätkää käytettiin ajoissa eläinlääkärillä, eikä hotspot kerennyt kehittyä pahaksi. Aran vauhti ei ole yhtään näistä hidastunut, eikä ole ollut yhtään niistä häiriintynyt, mitä nyt korvien puhdistus on INHOTTAVAA! Pahinta tässä Arasta taitaa olla parin viikon uintikielto.

Tuolta näytti toinen poski tänään. Toissa päivänä siis käyty eläinlääkärillä.

Kyllä Aralla nyt kelpaa, kun saa viettää aikaa mökillä järven rannalla! Menimme koko porukka mökille lauantaina ja itse tulin maanantaina kotiin (työvelvollisuudet kutsuu...), kun muut jäivät lomailemaan. Sitä ennen sain kuitenkin katsella jätkän valtaisaa riemua, kun hän pääsi uimaan. Sunnuntaina Ara loikkasi epäröimättä isäni perässä järveen ja sen jälkeen poika loikkikin sinne ihan omaksi ilokseen ilman minkäänlaisia houkuttumia! Sunnuntaina päätimme ottaa videota hänen uimahypystään, harmi vain että menin itse mokaamaan tässä tilanteessa. Tuli jonkinlainen valokuvausrefleksi, painoin nappia ja video loppui liian aikaisin, kun tarkoitus oli jatkaa kuvaamista loikan jälkeen. Onneksi videolla näkyy edes juuri ja juuri, kun Ara osuu järven pintaan. Tähän loikkaan jätkä ei lähtenytkään epäröimättä, kun tilanne olikin vähän uusi. Olimme veljeni kanssa veneessä ja Ara oli selvästi huolissaan tilanteestamme!

Suosittelen katsomaan videot HD:nä! :)

Kapteeni Ara ja pitkän matkan uintireissu

Aralla, ja toki meillä muillakin, oli aivan mahtava viikonloppu! Perjantaina menimme mökille ja sunnuntaiaamuna paikalle saapuivat mummoni, kummini ja Alma-neiti, josta Ara oli jälleen riemuissaan. Almalla meinasi välillä mennä hermot, mutta jaksoi hän leikkiäkin nuoremman kanssa. Välillä piti tytön kuitenkin käydä autossa hengähtämässä. Ara kiittää suloisesta kettu-lelusta sekä herkuista, jotka sai tuliaisina!
Sunnuntaina tapahtui kaikenlaista; ensinnäkin Ara pääsi ensimmäistä kertaa veneeseen! Rohkeasti poika meni pienen houkuttelun jälkeen itse veneeseen ja varmajalkaisesti hän siellä kiersi venettä ja katseli ympäriinsä. Tämän jälkeen veneestä laiturille ja taas toisin päin siirryttiin sulavin, joskus uhkarohkean suurinkin loikin. Veneilyn jälkeen siirryttiin uimiseen. Ara on aikaisemmin mennyt laiturin päästä kahdesti uimaan, mutta silti se vaati aika pitkääkin houkuttelemista. Lopulta vähäisen itkeskelyn jälkeen herra joutui puolittain vahingossa veden varaan ja kylpyankka tuli pelastettua. Sitten se olikin menoa! Ara loikkasi vielä kolmesti laiturin nokasta ammattimaisen uimahyppääjän ottein hetkeäkään epäröimättä. Sellaisesta loikasta kun saisi vielä kuvan joskus!
Neljän miniuinnin jälkeen oli luvassa vielä yksi soutureissu ajatuksena, että Ara kuivuisi siinä auringossa ja kevyessä viimassa. Mutta vielä mitä! Herra päätti, että nyt oltiin liian kaukana laiturista, jätti aluksen ja ryhtyi pitkän matkan uimariksi. Sieltä Ara porskutti kovalla vauhdilla hymy naamalla laiturille, kun tukijoukot soutivat muutaman metrin päässä. Mutta ei uimamaisteri apuja tarvinnut, vaan kevyesti ui laiturille asti ja juoksi siihen perään rannalla hepulit, keräten märkään turkkiinsa "pari" roskaa.

Ara näkee ensimmäistä kertaa sorsia! Onneksi tämä tapahtui ennen kuin herra pääsi uimisen makuun...

Aran ensimmäinen Juhannus

Aran ensimmäistä Juhannusta vietimme mökillä hyvin vaihtelevassa, kuitenkin suurimmaksi osin pilvisessä säässä, joten heti kun aurinko hetkeksi ilmestyi esiin Juhannuspäivänä, oli isäni heti kamera kädessä. Lopputuloksena muutamia kuvia komeasta, melkein kahdeksan kuukauden ikäisestä hömelöstä, jolla ei meinaa riittää maltti pysyä paikoillaan!

Kuvissa näkyy myös Arskan uusin kaulapanta, Hurtan pehmeä puolikiristävä, joka ei kärsi esimerkiksi uimisesta!